Lumienkelin kosketus

Photo by Riikka / K O T I L A

Joskus elämässä tapahtuu jotain niin musertavaa, että se ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen mitä ihminen on ja mitä hän tekee siitä hetkestä eteenpäin. Meille kävi niin. Tämä ei ole terapiablogi, eikä tämä ole sellaiseksi muuttumassakaan, mutta haluan jakaa meidän perhettä koskettaneen suuren surun teidän kanssanne.

------- ..... --------

Kaksi viikkoa sitten maanantaina olin onnellisesti raskaana ja menimme mieheni kanssa rakenneultraan sydän täynnä odotusta. En ollut täällä blogissa vielä kertonut odottavani lasta, vaikka viikkoja oli jo 20 eli raskaus oli puolivälissä. Se kellä onni on, se onnen kätkeköön, pyöri vielä mielessäni. Kaikki oli mennyt hyvin ja vointini oli erinomainen. Pikkuinen potki jo, hän tuntui todelliselta. Meille lapsen saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys, olimme käyneet Tampereella lapsettomuushoidoissa. Raskaus oli erityisen merkityksellinen ja lapsi odotettu ja hartaasti toivottu.

Rakenneultrassa lääkäri tutki loputtoman pitkään ja lopulta kertoi, että asiat eivät olleet kunnossa meidän pikkuisella. Se oli karua kuultavaa, eikä toivoa annettu. Unelmat romahtivat, kyyneleiden virralle ei ollut loppua, aika pysähtyi. Saimme määräyksen jatkotutkimuksiin Tampereen sikiötutkimuksen polille. Päivät olivat pitkät ja sumuiset Tampereen reissua odotellessa. Tutkimuksissa asioiden laajuus ja vakavuus vahvistui, eikä meidän pienokaiselle annettu minkäänlaisia elinmahdollisuuksia. Päätöstä raskauden keskeyttämisestä emme lopultakaan tehneet me, sen oli jo joku isompi voima tehnyt meidän puolestamme. Piti vain taipua, kun rakkain vietiin meiltä pois ennenkuin olimme sen syliin saaneetkaan, sydän lohduttomana. Luopumisen tuska oli voimat vievää.

Suloinen pieni tyttövauvamme pääsi taivaan kotiin lauantai-iltana 19.10.13. Kaikki oli tuona hetkenä jotenkin kaunista, rauhaisaa ja lohdullista. Hän oli täydellinen. Sairaalahuoneen ikkunan ulkopuolella taivas oli täynnä isoja lumihahtuvia, maisemaa ei nähnyt. Tiesimme, että enkelit olivat tulleet häntä hakemaan. Rakas lumienkelimme sai olla sylissämme ja saimme kertoa hänelle kuinka odotettu ja rakastettu hän oli ja kuinka hän tulisi olemaan osa perhettämme nyt ja aina. Hänet haudataan 8.11. Munsalan haustausmaalle.

------- ..... --------

Haluamme mieheni kanssa kiittää ihania vanhempiamme, sisaruksiamme perheineen ja sukulaisiamme ja rakkaita ystäviämme ja tuttujamme tuestanne ja saamistamme suruviesteistä, kukista ja muistamisista. Osannottonne on antanut lohtua ja voimaa näinä raskaina päivinä.

Tällaisen suuren menetyksen jälkeen elämäänsä katselee uusin silmin ja miettii kaiken merkitystä. On lohdullista huomata, että kun elämä kohtelee epäreilusti, ei katkeruus valtaa mieltä, vaan pystyy kiitollisuuteen siitä mitä jo on, rakas mies ja kaksi ihanaa lasta, oma perhe. Niin paljon kaunista ja hyvää. Olemme saaneet kokea yhdessä yhden terveen lapsen odotuksen ja syntymän ihmeen. Olen saanut kokea neljä raskautta ja olen kolmen enkelin äiti. Siitäkin voi olla kiitollinen, sillä pitkään luulin pelkän raskaaksi tulemisen olevan täysin mahdotonta. Kiitollisuuskin saa kyyneleet nousemaan silmiini. Onneksi lapset pitävät kiinni arjessa ja kotimme täyttyy naurulla, ilolla, halauksilla ja rakkaudella surullisten tapahtumien jälkeenkin. Elämä voittaa sittenkin, vaikka kaipaus kulkee mukanamme.

Halaa tänään sinun rakkaimpiasi ja kerro heille kuinka paljon heitä rakastat. Kerro puolisollesi tänään, miksi hän on sinulle tärkeä. Katso itseäsi peiliin ja hyväksy kaikella rakkaudella näkemäsi. Ole kiitollinen pelkästä olemassaolosta, sillä se on suuri lahja!

Enkelin koskettama,

Riikka

Puutarhahommiin!

Tämä viikko vierähti täällä sairastuvalla ihan hujauksessa! Meidän pieni potilas voi onneksi jo paremmin. Kiitos teille kaikille ihanille, jotka jätitte aiempaan postaukseeni "pikaista paranemista" ja "tsemppiä" terveisiä, ne lämmittivät sydäntäni! Kyllä sitä ehti jo huolestua, kun mikään ei pysynyt pienen sisällä melkein viikkoon, mutta eilen ja tänään on ruoka pikkuhiljaa alkanut maistumaan ja väri palannut pikkuposkille. Laihtunut ruipeliini, rakas linnunpoika, on iloinen puuha-pete taas!

Näytön jätin sitten suosiolla suorittamatta, se siirtyi kuukaudella eteenpäin. Hyvä niin! Mä en saanut viikolla muutenkaan mitään aikaiseksi: en käynyt läpi Turkin matkakuvia, en tyhjentänyt matkalaukkuja, en pessyt reissupyykkiä, en siivonnut pommin jäljiltä olevaa huushollia, en järjestänyt keittion sekaisia kaappeja, en laittanut syyskukkia ulkoportaille, en blogannut, enkä tehnyt mitään muutakaan. Olin vaan kasvualustana ja läsnä.

Joten nyt olis sitten aika tehdä jotain, tämä lepäily riittää tältä erää. Katselen tässä ikkunasta kuinka pihapuista ovat jo melkein kaikki lehdet tippuneet. Noi kuvat ovat otettu aiemmin syksyllä, sillä nyt nurmikkoa ei juurikaan näy paksun lehtivaipan alta ja puut ovat ihan lehdettömiä rankoja. On aika tarttua haravaan. Lämpömittari laskee öisin jo uhkaavasti pakkasen tuntumaan, joten oliivipuut ja muratit pääsevät nikkarinhuoneen lämpöön talveksi. Viime syksynä murattiruukut olivat jo ehtineet jäätyä maahan kiinni, ennenkuin ne nostettiin sisälle, mutta eihän niitä onneksi pieni pakkanen haitannut! Noihin mun oliivipuihin kasvoi kesän aikana pieniä hauskoja oliiveja, mutta ne raukat eivät tajunneet millä leveysasteella ne yrittivät kypsyä, Suomen kesähän on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen ;) Kirjoittelin oliivipuun talvehtimisesta vanhan blogini puolella toukokuussa, pääset siihen juttuun tästä! Tänä talvena aion olla viisaampi ja kastella mun suojattejani...

Mitäs sulla on viikonlopuksi suunnitelmissa?

Joko on lehdet haravoitu ja syyskukat ruukuissa?

Aurinkoista lauantaita!

Riikka

Näytön paikka

Photo by Riikka / K O T I L A

Photo by Riikka / K O T I L A

Tästä viikosta piti tulla kiireinen, mutta suunnitelmat meni uusiksi. Mulla olisi ollut viimeinen viikko rautakauppaharjoittelua ja ensimmäiseen näyttöön valmistautuminen perjantaiksi. Mutta meidän 4vee on ollut ripulissa Turkin reissumme jälkeen viikonlopun, eikä helpotusta näy. Joten me käytiin pojan kanssa lääkärissä tänään ja sain viikon sairaslomaa pojan hoitamiseen. Ilmoitin harjoittelupaikkaan, etten pääse jatkamaan harjoittelua ainakaan alkuviikosta. Se sitten siitä kiireestä! Näyttöä yritän tehdä minkä pystyn, vaikea vaan arvioida miten paljon saan tehtyä, kun rakas mieheni on vielä alkuviikon työreissussa :) Huomiseen mennessä pitäis ilmoittaa, josko pystyn näyttöön osallistumaan.

Suurin osa opiskelukavereistani ovat jo suorittaneet yhden tai kaksi näyttöjä aiemmin, minä en ole vielä ehtinyt siihen junaan. Oli ihan tarpeeksi haastetta viime talvena käydä virkatöissä ja yhdistää monimuoto-opiskeluviikot siihen. Joten jätin näytöt ihan suosiolla loppuopintoihin, sillä olen nyt opintovapaalla, josta kirjoittelinkin jo aiemmin.

Näyttöjä voi onneksi suorittaa vielä kaksi vuotta valmistavan koulutuksen päättymisen jälkeen. Valmistava koulutushan päättyy meillä tammikuun lopussa. Eli sitten on kaksivuotinen sisustusartesaanikoulutus loppu ja olen näyttöjä vaille valmis. Olen kyllä onnekas saadessani ihan perusasteen tutkinnon kasaan. Tästähän voisi jatkaa halutessaan ammattikorkeaan. Sisustukseen liittyvät kurssitkin ovat kyllä tyhjää parempi, jos on alasta kiinnostunut, eikä ole mahdollisuutta koko tutkinnon suorittamiseen.

Meidän pieni nukahti,
joten jos sais vähän vielä sisustussuunnitelmaportfoliotakin kasattua, niin hyvä!

Riikka

Syksy opintovapaalla

Photo by Riikka / K O T I L A

Jotkut teistä ihanista lukijoistani ehkä muistavat vanhan blogini ajoilta, kun kerroin viime keväänä, huhtikuun alussa, jääväni opintovapaalle ammattiopiston erityisopettajan virastani. Halusin suorittaa sisustusartesaaniopintoni loppuun ilman jatkuvaa stressiä. Oli hieman liian hektistä tehdä vaativaa ja vastuullista työtä ja opiskella samaan aikaan, varsinkin kun työmatkaa kertyi 160km päivässä ja joka neljäs viikko lähiopetusaikana ajomatkaa tulee päivittäin 222km. Siihen vielä lisäksi perhe-elämä, miehen työreissut ja lasten harrastukset :) Omia harrastuksia ei sitten enää tarvittukaan, eli liikunta ja ystävien näkeminen jäivät kyllä ihan tyystin, mikä oli todella harmillista!

Oletko sinä miettinyt opintovapaata? Suosittelen sitä lämpimästi! Työnantajallahan on velvollisuus päästää työntekijänsä opintovapaalle jos reunaehdot täyttyvät, eikä silloin kannata uskoa työnantajan marinaa ja mahdollista negatiivista katsantoa aiheeseen. Sinulla on oikeus jäädä opintovapaalle jos opintovapaalain vaatimukset täyttyvät, piste!

Lue lisää opintovapaasta täältä!

Opintovapaan aikana on mahdollisuus saada Kelan tukea tai Koulutusrahastolta Aikuiskoulutustukea, minä anoin ja saan jälkimmäistä. Lue lisää Aikuiskoulutustuesta täältä!

Nyt sitten vaan miettimään mahdollisuutta kouluttautua unelmiesi ammattiin,

mikä ikinä se sitten onkaan?!

Iloista uutta viikkoa!

Riikka

PS. En ole ehtinyt vielä käydä läpi Turkin matkakuvia, joten postaan niitä sitten myöhemmin :) 

Meri-ilma

Photo by Riikka / K O T I L A

Me palattiin eilen illalla kotiin viikon Turkin reissulta. En "tiedottanut" matkastamme täällä blogissani, sillä jotenkin sitä miettii näinkin turvallisessa maassa, josko joku pahainen rosmo sittenkin lukee näitä juttuja ja etsii uutta saalista ;)

Meidän matka oli kyllä mahtava ja seura mitä parhain! Olimme ystäväperheemme kanssa jo toista kertaa reissussa, viimeksi olimme Levillä toissa talvena.

Ah, kuinka aurinko ja meri-ilma tekivät hyvää! Postaamani kuva ei kyllä ole matkalta, vaan meidän huvilalta, laitan reissukuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi... Tuli otettua nimittäin muutama sata räpsyä!

En ole vielä ehtinyt vastata teidän jättämiin ihaniin kommentteihin, kiitos kuitenkin niistä, kaikki on kyllä jo luettu!

Tässä olisi vielä UUSI KUVAKULMA -haasteen satoa, viikonlopun iloksesi:

UUTTA VANHAA LAINATTUA

VILLA VAAHTOKARKIN TARINOITA

KOTIOLOTILA

VALKOISEN LUMOISSA

ELÄMÄNILOA JA LETTUJA

Mitäs sulla on suunnitelmissa viikonlopuksi?
Meillä olis kotona pihatöitä ja
huvilalla veneen nosto talviteloilleen (jos ei tuule liikaa) eli perus syyshommia.
Toivottavasti säät suosii ulkoilua!

Rentoa perjantaita!
Riikka

Huvilan sauna

Postailin jo aiemmin kuvia meidän huvilan makuuhuoneesta, klik tästä ja tästä. Saunasta en olekaan kuvia pahemmin ottanut, se on sen verran pieni, että kuvakulmat ovat hieman rajatut. Tässä kuitenkin olisi nyt muutama otos:

Kesällä huvilan sauna lämpiää joka ilta.

Saunan terassilla on ihana istua ilta-auringossa kylpytakeissa.

Tykkäätkö sinä saunoa?

Riikka

Sisustyynyt vaahtomuovista

Sisustyynyt ilman irtopäällistä maksavat rahaa. Halvimmat muutamasta eurosta aina kymmeneen euroon. Laadusta saa maksaa. 

Meille vinkattiin sisustusartesaaniopinnoissa, miten tehdä itse sisustyynyt, verhoilun jätemateriaaleista.

1) Leikkaa 1cm paksusta vaahtomuovista halutun kokoinen neliö/suorakulmio, ja sille vatinkappale.

2) Liimaa kolme sivua yhteen. Liimana käytimme Kiillon TIXO Kontaktiliimaa. Anna liimasauman hieman kuivahtaa, ja paina lopuksi reunat yhteen, jolloin liimapinta jää sauman sisään.

3) Leikkaa paksummasta vaahtomuovista (esim. hukkapaloista) paloja.

5) Täytä pussi vaahtomuovipaloilla.

6) Liimaa lopuksi viimeinen reuna yhteen kohdan 2 ohjeella.

Sisustyynystä tulee paksu ja kuohkea, 

joka pitää kimmoisuutensa ja muotonsa.

Eikun omia väsäämään :)

Riikka

Hirsirungon kengitys

Hirsirunkoisen ulkorakennuksemme alimmat hirret vaativat vaihtamista. Ne olivat ihan loppuunlahot. Saimme hommaan ammattimiehen, jolta homma sujui nopeasti.

Uusien hirsien sovittaminen paikoilleen on käsityötä kirveellä.

Laita kuvia lopputuloksesta sitten myöhemmin!

Onko sulla kokemuksia hirsirakentamisesta, edes sivustaseuraajana?

Se olis sitten lokakuu, hurjaa miten tämä syksy karkaa ihan käsistä!

Ja kohtahan on jo joulu :D

Riikka