Näytetään tekstit, joissa on tunniste Any thoughts? - Ajatelmia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Any thoughts? - Ajatelmia. Näytä kaikki tekstit

23. maaliskuuta 2015

Anteeksi ja kiitos!





Teidän lukijoiden jättämät kommentit ovat minulle todella tärkeitä. Vuorovaikutuksellisuushan on se bloggaamisen idea, muutenhan voisin tallettaa ottamani valokuvat kotialbumiini vain omaksi ilokseni. Perusperiaatteeni on ollut, että vastailisin aikaisempaan postaukseeni tulleisiin kommentteihin ennen kuin tai heti sen jälkeen kun postaan uuden jutun. Joten ymmärrät järkytykseni (okei, ehkä vähän liian dramaattinen sana, mutta kuvastaa tunnetilaani) kun hoksasin, ettei kännykälläni mobiilisti kirjoittamani vastaukset  aiempien postauksien kommentteihin olekaan tulleet näkyviin, vaan ne ovat kadonneet jonnekin bittiavaruuteen. Arg!! Pahoittelen tapahtunutta, ja nyt on kaikkiin  kommentteihinne vastattu, ja pyydän, että jätätte vastakin ihania kommenttejanne! Keltainen neste ei siis ole vallannut korvieni välitilaa, vaikka siellä ehkä tyhjää olisikin. 

Toisaalta, en kyllä ole täällä mikään malliesimerkki aktiivisesta yhteydenpidosta. Lähipiirini tietää, etten ole todellakaan whatsup -sukupolven kasvatti, eli en välttämättä vastaa tekstariinkaan sillä siunaaman sekunnilla kun kännykkäni piippaa. Olen varmaan jotenkin jäänyt henkisesti sille "kirjoitetaankirjetuoksupaperillerauhassajaajankanssajaliimataankuoreenhuolellavalittupostimerkki
jajäädäänodottelemaanvastaustanoinkuukaudensisäänjosonhyvätuurijakirjekaverionnopeavastaamaan". Ja sitten mä tietysti unohdan laittaa sen kirjeen postiin kun arki on niin härdelliä ja se kirjekuori tuoksupapereineen pyörii ensin eteisessä piirongin päällä, sitten mun käsilaukussa ja viimeiseksi auton etupenkillä muutaman viikon, ennenkuin hoksaan kiikuttaa kuoren lähtevien laatikkoon. Mutta aikeeni ja tarkoitukseni tekojen (tekemättömyyksien) takana ovat hyvät ja ajattelen paljon ystäviäni, vaikken yhteyttä pitäisikään. Nykymeno on niin hektistä, ettei perässä meinaa pysyä. Ehkä kvarttaaliELÄMÄ on nyt trendikästä? Onko sulla samoja aikakäsitykseen liittyviä oireita?

Ystävyydestä ja yhteydenpidosta puheenollen, olin viikonloppuna Jyväskylässä Palokan yläasteen luokkakokouksessa. Oli hauska nähdä kuutisenkymmentä tuttua kasvoa ja ystäviä parinkymmenen vuoden takaa ja kuulla kuulumiset. Hyvin oli tunne kaveruudesta säilynyt ihan jo päiväkodista ja ala-asteelta lähtien kaikki nämä vuodet, vaikkei oltukaan yhteyttä pidetty kuin muutaman kanssa. Tunnelma juhlissa oli iloinen, rento ja sydämellinen. Iso kiitos vielä järjestäjille!


Seuraavaksi sisustushuomiota kiinnitetään pääsiäiseen.
Tuleeko sinun laitettua paljon pääsiäiskoristeita esille?
Oletko jo kylvänyt rairuohon? 
Onneksi vielä ehtii...

Postauksen kuvissa on yksinkertainen kattausidea pääsiäispöytään. 
Höyhenet ovat niin kauniita!
Riikka




27. heinäkuuta 2014

Pitkä kirje kesäkuulumisia




Oho, nyt on vierähtänyt kolme viikkoa viime postauksesta! Ei oikein tiedä mistä aloittaisi, kun niin paljon on tapahtunut. Mutta ihan ensin: mitä sulle kuuluu?! Toivottavasti olet nauttinut helteistä ja upeista kesäpäivistä!

Viimeksi kirjoittelin tänne kuun alussa 40v-synttäritunnelmissa. Kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette täällä blogissa, Facebookissa ja Instagramissa onnitelleet juhlapäiväni johdosta! Postaan jutun niistä ihan perhepiirillä juhlituista kekkereistä myöhemmin. 

Niin siis, mitä meille oikein kuuluu? Tämä blogiloma ei ollut mitenkään ennalta suunniteltu, päinvastoin, sillä olin ajatellut tänä kesänä postailla ennätystahtiin, koska innostukseni bloggailuun on taas korkealla. Mutta sitten tämä elämä ja hellepäivät vaan veivät mennessään! Aamuisin on nukuttu piiiitkään ja iltaan asti on touhuttu perheen kanssa. Ja kun aurinko huvilalla laskee siinä yhdentoista maissa ulapan taa, niin hoksataan mennä nukkumaan. Eikä siinä sitten enää jaksa läppäriä avata, vaikka mielessä monta jutun aihetta olisinkin. Me ollaan oikein kunnolla keskitytty oman perheen kesken lomailuun tänä kesänä, sillä viime kesät ovat menneet kaikenlaisten (mukavien, mutta aikaavievien, kyllähän te tiedätte :) rakennus- ja sisustusprojektien parissa kesälomamatkoja lukuun ottamatta. Päivät kuluvat kyllä nopeasti ihan vaan veneillen, uiden, saunoen, mölkkyä pelaten, ruokaa laittaen ja elosta ja lämmöstä nauttien ulkosalla. 

Ei me kuitenkaan ihan olla mökkihöperöidytty, sillä muutama pikkureissu on tullut tehtyä. Kävimme koko perheen voimin katsastamassa Kalajoen loma-asuntomessut, jossa tämä kuvakin on otettu meidän 5veen kanssa. Kunnon vilpertti ilme messupäivän päätteeksi, joten voit kuvasta päätellä katselimmeko enemmän sisustuksia vai sitä, ettei hattupää alittanut rajanaruja huoneiden puolelle :D Ja eilen palasimme Jyväskylästä, jossa olimme Mummimaailmassa/Ukkilandiassa eli lapsuuteni maisemissa vanhempieni luona käymässä. Me pääsimme ilman hattupäätä yhdeksi hellepäiväksi asuntomessuille  hikoilemaan. Me nautittiin myös vaihteeksi muutaman tunnin tehokkaasta aleshoppailusta ilmastoiduissa liikkeissä. Vietimme myös yhden aamupäivän lasten puuhapuistossa Peukkulassa, ja lopun aikaa lilluimmekin sitten ihanan kuumassa järvivedessä mökillä Laukaassa, grillasimme avotulella ja tapasimme serkkujeni perheitä, jotka ovat mökkinaapureitamme. Siinä muistelimme lapsuutemme kesiä, kun leikimme ja uimme aamusta iltaan niinkuin nyt nämä pikkuserkukset, joita oli leikeissä mukana seitsemän. 

Jos olemme joutenolossa petraneet edellisiin kesiin, niin muutamien ystäväperheiden kylään kutsumisessa on meillä vielä loppukiri otettava ennen syksyn alkua :) Onhan vielä kesää jäljellä, joten nou hätä! Eikä me yksin olla huvilalla oltu, vaikka tästä nyt sen kuvan ehkä saikin. Synttäreideni jälkeen siskoni perhe jäi meille kyläilemään ja viime viikolla ystäväperheemme Helsingistä lomaili meillä pari päivää. Ja edellisviikolla grillasimme kaupunkikotimme naapureiden kanssa meidän huvilalla ja toisena iltana appivanhemmat olivat saunomassa ja yhden päivän vietimme lasten serkkujen kanssa meidän huvilan läheisellä "yksityisellä" luonnon hiekkarannalla, jossa olemme tänä kesänä ehtineet retkeillä ruhtinaallisen usein. Mukavia huvilanaapureitamme olemme nähneet muita kesiä enemmän, sillä meillä on meneillään yhteinen porakaivoprojekti. Vettäkin jo saadaan 118 metrin syvyydestä eli huvilaelämä helpottuu jatkossa ihan huimasti, kunhan putket ja hanat asennetaan!

Entäs sitten sisustusrintamalla..? Enpä ole mitään ihmeellisiä tai isompia projekteja saanut tehtyä, enkä ole niitä erityisesti kaivannutkaan. Viime kevät oli sen verran työllistävä aina kesäkuun puoleen väliin saakka sisustusartesaaniopintojen ja asiakkaani toimitilojen sisustusprojektin kanssa, että kaipasin lomaa siitäkin rakkaasta harrastuksesta. 

Opintoni ovat nyt muutamia näyttöjä ja palauttamattomia kesätehtäviä vailla valmiit, joten kehtaan jo tällä työkokemuksella ja näillä opinnoilla tituleerata itseäni sisustussuunnittelijaksi, vaikken ihan valmis artesaani vielä olekaan. Palaan koulujen alkaessa vuoden opintovapaaltani takaisin mieluisiin virkatehtäviini Vaasan ammattiopiston erityisopettajaksi, joten sisustushommista saan syksyllä kivaa puuhaa palkkatöiden vastapainoksi.

Tästä tulikin pitkä kirje viimeisen kolmen viikon kesäkuulumisiamme, jaksoitkohan edes lukea sen tänne loppuun asti? Mutta siis mitä sulle kuuluu? Mä käyn uimassa välillä ja tulen sitten lukemaan sun kuulumiset, ettei lämpöhalvaus pääse iskemään :) 

Instagramissa olen muuten ollut aktiivinen, joten siellä seuraat juttujani enemmän reaaliajassa ja näet sisustuskuviani parhaiten näin kesäaikaan. Olen todella iloinen, kun seuraajia on kertynyt jo upeat 540 puolessa vuodessa! Nähdään siellä!


It´s been three weeks since my last blog post. How are you doing? This wasn't an intentional pause. It just happened due to the hot weather and family life :) We have been in our summerhouse, gone to the beach and enjoyed the lazy days. We have visited relatives and have had friends and family over. I hope you have had wonderful summer weeks too! I´m have been more active on Instagram, so see you there!


Helteestä nauttien,
Riikka




3. heinäkuuta 2014

Synttäripäivänä




USKALLA USKALTAA
Kaisa Kantola


Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi
ääniä tuolta ja täältä:

"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"

Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.

Iloisena saatat sanoa nyt:
"Olenhan ainakin yrittänyt!"



Uskallusta, itseluottamusta, toisten kannustamista 
ja iloa elämään meille kaikille!


I wish all of you a life filled with self-confidence and joy on my 40th birthday!


Terkuin,
tänään 40-vuotias Riikka :)


PS. Voin lämpimästi suositella tätä ikää,
sillä postaus on tehty yhteistyössä Elämänkokemuksen kanssa ;D




16. tammikuuta 2014

Johanna Koon kotona: valokuvaaja Katja Lösönen


Photo by Riikka / K O T I L A



Kylläpäs tämä viikko on taas karannut käsistä kuin kouluttamaton hevonen! Hirvee saamattomuuden tunne valtaa näin loppuviikosta kun aamu vaihtuu illaksi ennenkuin on ehtinyt päästä hommissa alkuun ja päivän TO DO -lista on pidempi kuin HAVE DONE -lista. Mutta mitäs tässä marisemaan, kun päivät ovat pidentyneet huikeesti ja aurinkoakin on saatu täällä Pohjanmaalla muutamana päivänä taivaan täydeltä niin, että meidän 4veekin huomasi eron muutaman vuoden elämänkokemuksellaan ja kysyi jo että joko nyt on kesä :) 


Maanantaina istuin auton ratissa neljä ja puoli tuntia ja kilometrejä kertyi jotain 370km, kun kävin ensin päivällä opiskelemassa Toholammilla ja sitten ajelin illaksi Vaasaan ja sieltä päivän lopuksi tunnin ajomatkan kotiin. Mä olen niin tottunut ja tykkään pitkistä automatkoista, etten viitsi edes takkia ottaa pois alle kolmen tunnin etapeille ;) Eikä se ollut kyllä yhtään turhaa audilla ajoa, sillä opinnoissa käsiteltiin sisustussuunnittelussa niin toimivaa ja helppoa SketchUp -piirto-ohjelmaa (onko tuttu?) ja ilta vierähti sitten mahtavassa seurassa Löytö -blogin Johanna Koon kauniissa kodissa, jossa nämä postauksen kuvat on otettu. 


Johanna oli kutsunut meitä Vaasalaiset bloggarit -facebookryhmäläisiä tapaamaan vaasalaisia osaajia eli valokuvaaja Katja Lösöstä ja toimittaja Anna Söderlundia, jotka ovat tehneet paljon upeita sisustusjuttuja mm. Avotakkaan. 



Photo by Riikka / K O T I L A


Photo by Riikka / K O T I L A


Ilta oli oikein onnistunut ja todella hauska! Mun räpsimiset kameran kanssa jäivät vähille, sillä halusin keskittyä kuuntelemaan ja katselemaan Katjan näyttämiä kuvia ja kaksikon kertomuksia lehtikuvauksista upeista pohjalaiskodeista, kuten Likaisen Parketin Netta-Natalian luona.



Photo by Riikka / K O T I L A


Photo by Riikka / K O T I L A


Paikalla olivat (oik.): Pieni Lintu, Jonna Unelmista totta, Johanna Koo Löytö ja Sannis After the Storm, Anna ja Katja ja mä istuin tuossa kiikkustuolissa.



Photo by Riikka / K O T I L A


Ilta sisälsi paljon mielenkiintoista puhetta bloggamisesta, sisustuskuvaamisesta, sisustusjuttujen tekemisestä ja kasan Katjan inspiroivia kuvia. Oli ihan kissanpäivät päästä mukaan tällaiseen iltaan mielettömen osaajien, mukaanluettuna paikalliset bloggarikollegat, kanssa!


Photo by Riikka / K O T I L A


Kotimatkalla aivot työstivät kokemusrikasta päivääni niin kovaäänisesti, että piti ihan sulkea radio häiritsemästä omien ajatusten kuuntelua. 


Photo by Riikka / K O T I L A


Sain jossain Kaitsorin kohdalla ahaa -elämyksen auton ratissa niin että ihan kyyneleet tulivat silmiin. Tajusin, että valokuvaus on ollut mun kiinnostuksen kohde kaikista pisimpään elämäni aikana ja hoksasin miksi tunnen siihen niin suurta intohimoa. Kamera symboloi jonkinlaista pysyvyyttä mun myllerryksiä ja muutoksia täynnä olleessa elämässäni. Kaikenlaiset muut harrastukset ja elämänvaiheet ovat tulleet ja menneet, mutta linssin läpi olen tuijottanut maailmaa jo puolet elämästäni ja tallentanut ne ylämäet ja alamäet ja elämänkokemukset valokuviksi. 


Tämä rakas harrastus alkoi kirjaimellisesti joskus viime vuosituhannella, kun mun kymmenen vuotta vanhempi siskoni ja hänen miehensä olivat kiinnostuneita valokuvauksesta, joten imeydyin heidän vanavedessään valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan. Lukioaikoina mulla oli avaimet koulun pimiöön, jossa kehittelin mustavalkokuvia ja laitoin niitä, muistatteko vielä, narulle kuivumaan pyykkipojilla - voin vieläkin haistaa sen litkujen hajun. Silloin otin kuvia kavereistani, hevosestani ja lemmikkieläimistäni, muutamia otoksiakin on vielä tallella. Olen aina nauttinut erityisesti valokuvataiteesta ja -näyttelyistä (toinen kiinnostuksen kohteeni on grafiikka). 


Sitten tuli digiaika, ja kuvaaminen helpottui huomattavasti. Harrastustani en ole vuosien saatossa kehittänyt teknisesti mitenkään eteenpäin, vaikka olenkin kuvannut omaa lähipiiriäni ihan tuhottomasti. Muutama vuosi sitten innostuin bloggaamisesta juurikin siitä syystä, että sain ottaa (sisustus)kuvia ja julkaista niitä. Rakastan nyhrätä kuvakulmien ja sommittelujen kanssa vaikka koko päivän.


Nyt olisi siis korkea aika kuunnella omaa syvintä draivia ja kehittää osaamistani kuvaamisen saralla, sillä olen ihan tietämätön kameran teknisistä säädöistä. Mutta kummasti sitä kelpo kuvia saa ihan kokeilemalla näillä täysautomaattikameroilla, paitsi ettei niitä voi verratakaan ammattilaisten otoksiin! Joten siinä mun uudenvuoden lupaus, opettelen tänä vuonna kameratekniikkaa ihan omaksi ilokseni (ja lisäksi kuntoilen enemmän).


Tulipas tilitys,
Riikka :)




28. marraskuuta 2013

Alppimaja -haaveilua



Photo by Riikka / K O T I L A

Photo by Riikka / K O T I L A

Photo by Riikka / K O T I L A


Oho, kuinka viikko on mennyt nopeasti! Meillä on ollut sisustusartesaaniopinnoissa lähijakso, olemme käsitelleet julkisten tilojen sisustamista ja messurakentamista. Ihan mun juttu! Tykkään brändiajattelusta ja graafisista manuaaleista, selkeistä lähtökohdista suunnittelulle. Pitäisiköhän jokaisen brändätä oma kotinsa..?

Nyt mä nauran täällä ääneen ja pahoittelen tätä mun väsyneen illan ajatuksenjuoksua, pitää mennä pian nukkumaan... Huomenna en ehkä puhu enää kotien brändäyksestä tai tilan antamasta viestistä... Mun viestini tuolla meidän alakerran olohuoneen sisustuksella taitaa olla se, että haluaisin joululahjaksi matkan Italian alpeille, johonkin alppimajaan!

On ollut muuten aivan ihanaa lukea teidän joululahjatoiveita, niin persoonallisia juttuja :) Anteeksi, etten ole niitä ehtinyt kommentoida, kaikki on kyllä luettu!

Jätä oma joululahjatoiveesi ja OSALLISTU ARVONTAAN KLIKKAAMALLA TÄSTÄ! 


Olette ihania <3
Riikka




19. marraskuuta 2013

Oh, it´s me.



Prints by Therese Sennerholt

Tämä Therese Sennerholtin posteri pysäytti mut viimeksi käydessäni Legerassa. En sitä itselleni ostanut, mutta sen sanoma osui ja upposi :)

Elämänhallintaan pyrkii jokainen. Ainakin jollakin tasolla, toiset enemmän, toiset vähemmän. Harva nauttii olosta elämänvirran vietävänä, sitä etsii airoja veneen pohjalta luonnostaan. Ihminen tekee suunnitelmia, asettaa tavoitteita ja pyrkii niihin - jos pyrkii. Haaveita ja unelmia meillä kaikilla ainakin on. Toiset toteuttavat niitä, toiset vaalivat unelmiaan mielessään.

Aina välillä elämä osoittaa meille, ettei kaikki ole meidän käsissämme, vaikka välillä niin erehdymme luulemaan. Voimme tehdä vain osan, ja lopusta päättää kohtalo, tai miksi haluatkaan sitä kutsua. Kovinkaan yrittäminen, vahvinkaan tahtotila ei aina riitä. Elämä osaa olla epäreilu.

On kuitenkin kiinni minusta itsestäni, minun hallinnassani se, miten suhtaudun elämän epäoikeudenmukaisuuteen ja miten jatkan elämääni eteenpäin. Katkeroidunko? Annanko energiani mennä negatiivisiin ajatuksiin tai muiden kadehtimiseen tai oman tilanteeni surkutteluun? Seisonko oman onnellisuuteni tiellä?

Tärkeintä elämänhallintaa ei ole etukäteen suunniteltu viikon ruokalista perheelle tai hyvissä ajoin tehdyt lomasuunnitelmat tai ajoissa lähetetyt joulukortit. Tärkeintä elämänhallintaa ei mitata kalenterimerkinnöissä tai kodin siisteydessä tai toteutettujen unelmien määrässä.

Tärkeintä elämänhallintaa on oma suhtautumiseni elämään. Oman ajattelutapani hallinta. Kun asiat menevät hyvin on helppo olla onnellinen ja positiivinen. Mutta ylämäen eteen tullessa mitataan meidän elämänmyönteisyytemme todellinen lujuus. Muiden onnistuminen ei vähennä minun mahdollisuuksiani, päinvastoin. Oman itseni tai taitojeni vähättely ei johda mihinkään. Minä itse voin siirtyä pois oman onneni tieltä. Muiden tekemisiin, tai kohtaloon, en voi vaikuttaa.

Päätän siirtyä pois oman onneni tieltä. Päätän näyttää kohtalolle keskisormea. Päätän nauttia elämäni piknikistä näillä eväillä, jotka ovat koriini laitettu.


Olen mitä ajattelen. 
Siinä on paras elämänhallinnanohje mitä minä olen koskaan kuullut.

Herättikö sepustukseni sulle ajatuksia..?
Riikka :)




16. marraskuuta 2013

Eteenpäin


Photo by Riikka / K O T I L A


Pysähdyksissä on välillä ihan hyvä olla.
Katsella hetken tiensivusta maailman menoa.
Mutta sitten on aika jatkaa matkaa taas eteenpäin.
Se aika on nyt. 

Riikka



14. marraskuuta 2013

Enkeleitä, onko heitä?


By Frida


Näinä viime viikkoina olen saanut kokea sen, miten enkeleitä on ympärillämme. Sellaisia, joita emme näe, mutta joiden läsnäolon tunnemme sydämessämme. Henkiolentoja.

Ja sellaisia ihan todellisia enkeleitä, jotka elävät täällä meidän keskuudessamme ja levittävät ympärilleen hyvää ja kaunista huolimatta siitä, onko sydämellisyyden kohde edes itselle todellinen, ehkä tuntematon ihminen.

Sellaisia enkeleitä olette olleet kaikki te, jotka olette jättäneet tänne blogiini, facebookiin ja sähköpostiini  monta sataa enkelinkosketusta. Ihan todellisia. Olen niistä saanut lohtua ja voimaa. Olen ollut kiitollinen jokaisesta enterin painalluksesta, jolla olette halunneet ottaa osaa suruumme, jakaa omia koskettavia kokemuksianne ja antaa valoa elämäämme. Kiitos kauniista runoista ja sanoistanne, olen niitä lukenut monet monet kerrat ja vastannut teille kaikille, vaikkakin sitten vain sydämen kuvalla.

Ilman rakkailta sukulaisiltamme, ystäviltämme, tutuiltamme ja teiltä virtuaalienkeleiltä saamaamme tukea olisi menetyksemme ollut vielä raskaampi kantaa. Sydämellinen kiitos, teille kaikille ihanille enkeleille!



Erityisesti haluan vielä kiittää sinua sydämellinen Frida Koti kaupungin laidalla -blogista erittäin kauniista ja liikuttavasta enkelinsiipitaulusta, halaus sinulle! Ja sinua Rovaniemen markkinoilla -blogin Lennu, kauniin runon lähettämisestä, josta alun laitoimme hautavihkoon muistolauseeksi.



Muistetaan olla toisillemme enkeleitä, 
myös ihan tuntemattomille!
Riikka






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...