Lumienkelin kosketus

Photo by Riikka / K O T I L A

Joskus elämässä tapahtuu jotain niin musertavaa, että se ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen mitä ihminen on ja mitä hän tekee siitä hetkestä eteenpäin. Meille kävi niin. Tämä ei ole terapiablogi, eikä tämä ole sellaiseksi muuttumassakaan, mutta haluan jakaa meidän perhettä koskettaneen suuren surun teidän kanssanne.

------- ..... --------

Kaksi viikkoa sitten maanantaina olin onnellisesti raskaana ja menimme mieheni kanssa rakenneultraan sydän täynnä odotusta. En ollut täällä blogissa vielä kertonut odottavani lasta, vaikka viikkoja oli jo 20 eli raskaus oli puolivälissä. Se kellä onni on, se onnen kätkeköön, pyöri vielä mielessäni. Kaikki oli mennyt hyvin ja vointini oli erinomainen. Pikkuinen potki jo, hän tuntui todelliselta. Meille lapsen saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys, olimme käyneet Tampereella lapsettomuushoidoissa. Raskaus oli erityisen merkityksellinen ja lapsi odotettu ja hartaasti toivottu.

Rakenneultrassa lääkäri tutki loputtoman pitkään ja lopulta kertoi, että asiat eivät olleet kunnossa meidän pikkuisella. Se oli karua kuultavaa, eikä toivoa annettu. Unelmat romahtivat, kyyneleiden virralle ei ollut loppua, aika pysähtyi. Saimme määräyksen jatkotutkimuksiin Tampereen sikiötutkimuksen polille. Päivät olivat pitkät ja sumuiset Tampereen reissua odotellessa. Tutkimuksissa asioiden laajuus ja vakavuus vahvistui, eikä meidän pienokaiselle annettu minkäänlaisia elinmahdollisuuksia. Päätöstä raskauden keskeyttämisestä emme lopultakaan tehneet me, sen oli jo joku isompi voima tehnyt meidän puolestamme. Piti vain taipua, kun rakkain vietiin meiltä pois ennenkuin olimme sen syliin saaneetkaan, sydän lohduttomana. Luopumisen tuska oli voimat vievää.

Suloinen pieni tyttövauvamme pääsi taivaan kotiin lauantai-iltana 19.10.13. Kaikki oli tuona hetkenä jotenkin kaunista, rauhaisaa ja lohdullista. Hän oli täydellinen. Sairaalahuoneen ikkunan ulkopuolella taivas oli täynnä isoja lumihahtuvia, maisemaa ei nähnyt. Tiesimme, että enkelit olivat tulleet häntä hakemaan. Rakas lumienkelimme sai olla sylissämme ja saimme kertoa hänelle kuinka odotettu ja rakastettu hän oli ja kuinka hän tulisi olemaan osa perhettämme nyt ja aina. Hänet haudataan 8.11. Munsalan haustausmaalle.

------- ..... --------

Haluamme mieheni kanssa kiittää ihania vanhempiamme, sisaruksiamme perheineen ja sukulaisiamme ja rakkaita ystäviämme ja tuttujamme tuestanne ja saamistamme suruviesteistä, kukista ja muistamisista. Osannottonne on antanut lohtua ja voimaa näinä raskaina päivinä.

Tällaisen suuren menetyksen jälkeen elämäänsä katselee uusin silmin ja miettii kaiken merkitystä. On lohdullista huomata, että kun elämä kohtelee epäreilusti, ei katkeruus valtaa mieltä, vaan pystyy kiitollisuuteen siitä mitä jo on, rakas mies ja kaksi ihanaa lasta, oma perhe. Niin paljon kaunista ja hyvää. Olemme saaneet kokea yhdessä yhden terveen lapsen odotuksen ja syntymän ihmeen. Olen saanut kokea neljä raskautta ja olen kolmen enkelin äiti. Siitäkin voi olla kiitollinen, sillä pitkään luulin pelkän raskaaksi tulemisen olevan täysin mahdotonta. Kiitollisuuskin saa kyyneleet nousemaan silmiini. Onneksi lapset pitävät kiinni arjessa ja kotimme täyttyy naurulla, ilolla, halauksilla ja rakkaudella surullisten tapahtumien jälkeenkin. Elämä voittaa sittenkin, vaikka kaipaus kulkee mukanamme.

Halaa tänään sinun rakkaimpiasi ja kerro heille kuinka paljon heitä rakastat. Kerro puolisollesi tänään, miksi hän on sinulle tärkeä. Katso itseäsi peiliin ja hyväksy kaikella rakkaudella näkemäsi. Ole kiitollinen pelkästä olemassaolosta, sillä se on suuri lahja!

Enkelin koskettama,

Riikka